Muistan kun aikoinaan aloittelevana PT:nä osallistuin
myyntikoulutukseen. Istuin ja tuijotin suu auki, kun rapakon takaa Suomeen
kovalla rahalla rahdattu myyntiguru saarnasi myynnin ilosanomaa. Harjoiteltiin
argumentointia ja klousaamista niin että suu vaahtosi. Ahdisti koko koulutuksen
ajan.
Sen sijaan että olisin poistunut koulutuksesta
inspiroituneena ja parempana myyjänä, sain vahvistuksen sille että myynti ei
todellakaan ole juttuni. Pelkkä ”myynti” sanana sai karvat pystyyn. Enkä varmasti
ollut ajatusteni kanssa yksin.
Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin että myynti on jotain ihan
muuta kuin asiakkaan pakottamista ostamaan. Ja siinä vaiheessa kun sen
ymmärsin, alkoi myyntikin luistamaan. Vaikka edelleen olen sitä mieltä että
koko ”myynti” -sanan saisi deletoida sanakirjasta.
Tässä kuitenkin omat myynnin 10 teesiä, jotka on käytännössä
todettu toimiviksi:
Myynti EI ole:
- oppikirjasta ulkoa opittu prosessi, jolla asiakas hämätään ostamaan jotain mitä myyjä haluaa myydä
- kahden ihmisen välinen valtataistelu tai kilpailu
- pakottamista, manipuloimista tai väärien mielikuvien luomista
- kylmä transaktio, jossa raha ja tavara vaihtaa omistajaa ja sen jälkeen unohdetaan koko juttu
- kilpailijoiden mollaamista ja arvostelua
Myynti ON:
- Aitoa kiinnostusta asiakasta ja hänen ongelmaansa/tarvetta kohtaan
- Kuuntelemista, ymmärtämistä ja kunnioittamista
- Selkeiden ratkaisujen ja vaihtoehtojen tarjoamista
- aitoa uskoa omaan osaamiseen tai tuotteeseen
- luottamuksen luomista ja sen ylläpitämistä, vaikka asiakas ei ostaisikaan
Sanotaan että me suomalaiset, ja varsinkin liikunta-alan
ammattilaiset, olemme huonoja myymään. Pitää varmasti osittain paikkansa. Mutta
mitä hyvä myyminen sitten oikeastaan on? Onko se vain ostopäätöksen puristamista
asiakkaasta ulos vai ehkä sittenkin pitkäjänteistä maineenhallintaa, jossa
varsinainen työ alkaa vasta kun ostopäätös on tehty? Kun on aika lunastaa
lupaukset.
Voisiko yksi syy myynnin haasteisiin olla myös se että
yritämme ahtaa itseämme väkisin jo vanhentuneeseen 80-luvun myyttiseen
supermyyjän rooliin, joka takatukka hulmuten ja GSM-puhelin korvalla viilettää asiakkaalta
toiselle ja myy mitä vain, kenelle vain, milloin vain?
Entä jos keskittyisikin sen sijaan kuuntelemaan,
keskustelemaan ja ymmärtämään. Siirtyisi pöydän vastakkaiselta puolelta
asiakkaan kanssa samalle puolelle ja yrittäsi auttaa häntä löytämään ratkaisun,
yhdessä. Entä jos keskittyisi tekemään työn niin hyvin että voisi seisoa selkä
suorana osaamisen ja sanojen takana ilman anteeksi pyytelyä? Entä jos tekisi
työn niin hyvin, että ei tarvitsisi myydä?
Mitä mieltä olet?